Naisen asema urheilumaailmassa

YK:n globaali Oranssit päivät -kampanja käynnistyi 25.11.2022, kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan päivänä. Oranssit päivät -kampanjan tavoite on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettaminen (UN Women Suomi). Kampanja herätteli meidät pohtimaan naisen asemaa urheilumaailmassa. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei näytä toteutuvan, koska erityistä syrjintää kohdistuu naisiin sekä sukupuolivähemmistöihin, jotka toimivat urheilijoina, valmentajina tai tuomareina. Erilaisia syrjinnän muotoja ovat muun muassa asenteet, seksuaalinen häirintä ja väkivalta, sukupuolisidonnaiset ulkonäköpaineet sekä heikompi palkkataso. Valmentajat ja ohjaajat toimivat lasten ja nuorten roolimalleina. Meidän tehtävä on näyttää lapsille ja nuorille, että kuka tahansa voi toimia valmentajan tai ohjaajan roolissa omana itsenään. Pohdimme tekstissä naisen mahdollisuuksia valmentajana sekä miten yksilöt ja yhteisöt voivat puuttua erilaisiin epäkohtiin.

Naisen paikka on kaikkialla - ilman häirintää ja väkivaltaa - UN Women Suomi

Yksipuolinen kuva valmentajasta

Naisten syrjintään urheilussa vaikuttaa ajatus urheilusta miesten alana. Urheilun katsotaan olevan ominaisempaa miehille, koska se vaatii maskuliinisia ominaisuuksia, kuten fyysistä voimaa ja kestävyyttä. Nämä sukupuolille asetetut stereotypiat heikentävät naisten mahdollisuuksia osallistua vaikuttamiseen. Lähdetään liikkeelle siitä, että tehdäkseen valmennustyötä, täytyy olla kouluttautunut. Ensimmäiset syrjintään liittyvät muodot piiloutuvat valmennuskoulutuksiin. Liverpool John Moores yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa naisvalmentajat kertoivat epämiellyttävistä kokemuksistaan valmennuskoulutuksissa (Hazel & Lewis & Roberts 2015). He kertoivat ilmapiirin olevan jopa pelottava, sillä itse kouluttajat saattoivat ruokkia seksistisiä ja maskuliinisuutta korostavia kommentteja. Lisäksi on näyttöä siitä, että muodolliset koulutuskurssit tukevat miehille oletettuja ominaisuuksia, kuten aggressiota ja kovuutta (Schlesinger & Weigelt-Schlesinger 2012). On vaikea kuvitella, että naiset olisivat halukkaita valmennustyöhön, jos jo kouluttautumisvaiheessa joutuvat kamppailemaan oman sukupuolensa takia. Isona ongelmana on, ettei naisia oteta tosissaan tai heidät pyritään hiljentämään. Hiljentämisessä ainoastaan naiset eivät joudu häviämään, vaan hiljentäjä vie huomion itse asialta, kerätyltä, kootulta ja analysoidulta tiedolta, vaikka se olisi hyödyksi hänelle tai esitetty kannustavasti (Laihonen 2019). Naisten vähättelyllä ja hiljentämisellä saadaan vain enemmän aikaa tuhoa yhdenvertaisuuden kehittämisen kannalta ja sen lisäksi koko urheilutyö voi kärsiä. Monet syrjinnän haasteet liittyvät näihin yksittäisiin tilanteisiin, joissa yksilöitä ei kuunnella ja lumipallon vyöryessä isommaksi meillä on joukko naisia, jotka kokevat, ettei heidän tietotaitojaan ja kykyjään arvosteta.

Yhdenvertaisuuden kehittäminen suomalaisessa valmennustyössä

Suomessa on keskitytty enemmän sukupuolten välisen tasa-arvon kehittämiseen urheilussa ja liikunnassa 1990-luvun jälkeen. Suomen Valmentajat ry on maininnut sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisen keskeiseksi osaksi toimintaansa (Lehtonen & Oja & Hakamäki 2022). Naisten osuuksia on pyritty kasvattamaan järjestöissä erityisesti erilaisten hankkeiden avulla, kuten Valmentaa kuin nainen-hanke. Valmentaa kuin nainen -hanke alkoi vuonna 2014 palloilulajeissa ja sen keskeisimmät tavoitteet olivat lisätä urheilijoiden halukkuutta jatkaa valmentajina, tukea naisvalmentajia urallaan, kehittää valmentajan urapolkua sekä tunnistaa naisvalmentamisen erityispiirteitä ja lisätä siihen liittyvää tutkimustietoa. Hankkeen avulla saatiin kasvatettua naisvalmentajien määrää, vahvistettua urakehitystä ja lisättyä medianäkyvyyttä vuoteen 2019 mennessä. Vastaavanlaiset hankkeet ovat hyvä esimerkki siitä, millä tavoin naisten asemaa voidaan parantaa urheiluun liittyvässä päätöksenteossa. Toisaalta kehitystyön jatkamiselle on nähtävissä laajalti perusteita, sillä naisten osuus näyttäytyy edelleen huomattavasti heikompana verrattuna miehiin ja rekrytointiprosessit ovat hyvin sukupuolittuneita.

Naisten ääni on saatava kuuluviin

Kuten edellisessä kappaleessa huomasimme, erilaisilla hankkeilla on saatu aikaan hyviä tuloksia. Hankkeiden lisäksi on kuitenkin löydettävä pysyvimpiä ratkaisuja. Nicole Lavoi ehdottaa teoksessaan Women in Sports Coaching (2017) erilaisia keinoja, joilla voitaisiin vakiinnuttaa naisen asemaa valmennustyössä. Hänen mukaansa olisi tärkeää nostaa esille menestyneitä naisvalmentajia, jotta voitaisiin motivoida naisurheilijoita hakeutumaan valmennusalalle. Lisäksi Lavoi korostaa, että naisurheilijoille pitäisi antaa enemmän mahdollisuuksia kokeilla valmentamista sekä tarjota siihen liittyviä koulutusvaihtoehtoja. On valitettavan yleistä, että erilaisiin epäkohtiin ei suhtauduta tosissaan. Eri tasoilla täytyisi tehdä puolustavaa työtä, jotta naiset hyväksyttäisiin omina itsenään valmennuksessa. Yksilötasolla on tärkeää raportoida kohtaamistaan epäkohdista. Organisaatioiden tehtävään liittyy muun muassa naisten puolesta puhuminen, koulutus- ja työllistymismahdollisuuksien tarjoaminen sekä valmennustyön maskuliinisuuteen liittyvien stereotypioiden purkaminen. Käytännön tasolla seurat voivat järjestää erilaisia koulutuksia, joissa tarjotaan tietoa tasa-arvosta, seksismistä, sukupuolisyrjinnästä sekä stereotypioista (LaVoi 2017). Tiedon lisäämisellä voidaan kehittää työpaikkakulttuuria ja ehkäistä työpaikan sisäistä syrjintää.

Liikuntaorganisaatioilla on tärkeä rooli tasa-arvon kehittämisessä

On selvää, että tämän hetkiseen tilanteeseen ei voida tyytyä ja naisten ääntä on saatava enemmän kuuluviin. Jatkon kannalta olisi tärkeää huomioida naisten antamat ehdotukset valmennustyön parantamiseksi. Rakentamalle tasa-arvoista urheilukenttää luomme myös urheiluseurojen urheilijoille yhdenvertaista pohjaa osallistua toimintaan ja päätöksentekoon. Urheiluseuroilla on iso rooli urheilun kehittämistyössä ja jokaisen seuran pitäisi pystyä sitoutumaan yhdenvertaisuuden parantamiseen.

Vaikka käsittelimmekin tässä naisten kokemaa syrjintää, emme todellakaan halua sulkea silmiämme muiden ryhmien epäoikeudenmukaiselta kohtelulta. Esimerkiksi kansainvälisten tutkimusten mukaan sukupuolivähemmistöt kohtaavat eniten fyysistä, psyykkistä ja seksuaalista väkivaltaa, häirintää ja hyväksikäyttöä kilpa- sekä harrasteurheilun parissa (Marja Kokkonen, 2012, 8). Näin ollen on vielä monia esteitä, jotka vaikuttavat erilaisiin vähemmistöihin. Kaikilla on oikeus liikuntaan ja siksi kehitystyön täytyy jatkua, jotta jokainen saa toimia urheilukentällä ja muussa ympäristössä turvallisesti nauttien liikunnan tuomasta ilosta. 

MILO ry:n kaikki tapahtumat ovat häirinnästä ja syrjinnästä vapaita. Puutumme välittömästi häiritsevään käytökseen. Ilmoitathan, jos kohtaat häirintää joko suoraan paikan päällä tai sähköpostitse liikuntaseuramilo@gmail.com.

Lähteet

Andrews, Hazel & Lewis, Colin J. & Roberts, Simon J. (2015) 'Why am I putting myself through this?' Women football coaches' experiences of the Football Association coach education process. Sport, Education and Society.

Kokkonen, Marja (2012) Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä liikunnan ja urheilun parissa. Valtion liikuntaneuvosto.

Laihonen, Maarit (2019) Hiljennetty tieto syrjinnän rakenteiden vankina. Tieteessä Tapahtuu.

LaVoi, Nicole M. (2017) Women in Sports Coaching. Routledge.

Lehtonen, Kati & Oja, Samuli & Hakamäki, Matti (2022) Liikunnan ja urheilun tasa-arvo Suomessa 2021. Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Schlesinger, Torsten & Weigelt-Schlesinger, Yvonne (2012) 'Poor thing' or 'Wow, she knows how to do it'-gender stereotypes as barriers to women& qualification in the education of soccer coaches. Soccer & Society.

https://unwomen.fi/